9.5.1996

Käsittely Kotkan käräjäoikeudessa

Rikoskomisario B vaati A:n vangitsemista epäiltynä räjäyttämisestä. A:n avustajaksi ilmoittautui oikeustieteen kandidaatti C. B ilmoitti, että C oli toiminut toisen samasta räjäytysrikoksesta epäillyn avustajana tätä koskeneessa vangitsemisoikeudenkäynnissä. Pidättämisen ja vangitsemisen tarkoituksena oli pitää epäillyt erillään toisistaan ja estää tietojen kulkeutuminen esitutkintavaiheessa epäiltyjen välillä. B katsoi, ettei C voinut toimia A:n avustajana.

Käräjäoikeus totesi käsittelyratkaisussaan 20.1.1995 seuraavan:

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus tutkittaessa rikossyytettä häntä vastaan puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Nämä periaatteet takaavat vastaajalle mahdollisuuden valita oikeudenkäyntiavustaja.

Se seikka, että avustajaksi valittu henkilö on toiminut samassa asiassa rikoksesta epäillyn toisen henkilön oikeudenkäyntiavustajana, ei ole esteenä valita vapaasti oikeudenkäyntiavustaja. Ei ollut edes väitetty, että A:n ja toisen samasta rikoksesta epäillyn henkilön kesken olisi olemassa eturistiriita. Siten ei oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan ollut estettä sille, että C toimii myös A:n oikeudenkäyntiavustajana tässä asiassa.

Kouvolan hovioikeuden päätös 6.4.1995

B vaati kantelukirjelmässään hovioikeudelle käräjäoikeuden käsittelyratkaisun kumoamista ja C:n katsomista esteelliseksi toimimaan A:n oikeudenkäyntiavustajana. B katsoi, että vangitsemisasian käsittely on osa esitutkintaa ja pakkokeinona vangitsemisen tarkoituksena on turvata esitutkinnan toteutumista eristämällä epäillyt toisistaan ja ulkopuolisista niin, ettei esitutkinnan tarkoitus vaarannu. Esitutkinnassa tutkinnanjohtajalla on oikeus kieltää avustajan läsnäolo, jos painavat rikostutkinnalliset syyt sitä vaativat. Esitutkintalain rajoituksia on sovellettava myös vangitsemisoikeudenkäynnissä siten, että tarvittaessa voidaan evätä saman henkilön toimiminen usean samasta rikoksesta epäillyn avustajana.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Kantelu ei antanut aihetta hovioikeuden toimenpiteisiin.

Perustelut

Asianosaisella on sekä rikoksen esitutkinnassa että oikeudenkäynnissä oikeus käyttää itse valitsemaansa avustajaa. Esitutkinnan tavoitteen, rikoksen selvittämisen, turvaamiseksi on avustajalle esitutkintalain 45 §:ssä asetettu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:ää tiukemmat kelpoisuusehdot. Esitutkintalain mukaan on myös mahdollista painavista rikostutkinnallisista syistä rajoittaa avustajan läsnäoloa kuulustelussa ja rajoittaa avustajan oikeutta tietojen saantiin tai saatujen tietojen ilmaisemiseen.

Pakkokeinolain 1 luvun vangitsemista koskevien säännösten perusteella tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta tutkia ja ratkaista vangitsemisvaatimus. Aikaisempien säännösten mukaan vangitseminen oli mahdollista esitutkinnan yhteydessä eikä siten menettelynä eronnut siitä. Vangitsemisoikeudenkäynti ei sen sijaan ole osa esitutkintaa eikä siinä sovelleta edellä kerrottuja esitutkintalaissa olevia ehtoja ja rajoituksia.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa olla se, joka on ollut samassa asiassa vastapuolen avustajana tai asiamiehenä. Saman luvun 10 a §:n 1 momentin mukaan oikeus saa evätä asiamieheltä tai avustajalta vallan esiintyä jutussa, jos hän osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. C on saanut toisen samasta rikoksesta epäillyn avustajana toimiessaan tietoja tämän esitutkinnassa ilmitulleista seikoista. Tämän toisen epäillyn osalta vangitsemisoikeudenkäynti on määrätty salaiseksi. Kysymys on siitä, onko C tämän johdosta tullut esteelliseksi avustamaan A:ta hovioikeuden päätöksessä tarkoitetussa vangitsemisoikeudenkäynnissä tai käynyt 10 a §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla avustajantoimeensa sopimattomaksi.

Jos samassa rikosasiassa on useita vastaajia, näiden puolustukselliset edut voivat olla siinä määrin keskenään ristiriidassa, ettei sama henkilö voi oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen toimia useamman kuin yhden vastaajan avustajana. Oikeudenkäyntiavustajan on sekä ennen toimeksiannon vastaanottamista että sen vastaanotettuaan harkittava, onko asiassa tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka estävät häntä päämiesten välisen eturistiriidan takia toimimasta täysipainoisesti kunkin päämiehensä hyväksi.

Avustajan valintaa ei voida rajoittaa pelkästään sillä perusteella, että avustajalla on tietoja, joita hänellä ei ole oikeutta ilmaista. Hänen sopivuutensa avustajaksi voi kuitenkin tulla oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin valossa harkittavaksi, jos hän rikkoo esitutkintatietojen salassapitovelvollisuuden.

Rikosasiassa vastaajana olevan oikeudesta itse valita avustajansa voidaan poiketa vain painavasta syystä. A on pyytänyt C:tä toimimaan avustajanaan. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden nojalla C ei olisi voinut toimia avustajana. Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti salliessaan C:n avustaa A:ta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.